Näin unta jaavalaisista maskeista. Tiedän, että Jaava on Indonesian suurin saari. Tiedän, että indonesialaiset harrastavat varjonukketeatteria ja heillä on jännittäviä gongiorkestereita. Musiikkityylin nimi on gamelan. Sanasta ”Jaava” tulee ensimmäisenä mieleen kahvi ja toiseksi tietokoneohjelma.
Herään ja vietän hurmoksellisen aamun lukiessani ihmisten matkakuvauksia Jaavalta ja Balilta. Keitän itselleni jaavalaista mokkaa, vahvaa kahvia kaakaolla ja kanelilla maustetussa kermavaahdossa. Onneksi palan Jaavaa voi luoda itselleen melko halvalla sateisena sunnuntaiaamuna kylmässä Pohjolassa. Minulla on myös Tallinnasta ostettu intialainen maski, joka muistuttaa paljon balilaisten maskeja. Kuulemma tällaiset ”pelotusmaskit” laitetaan etuovelle karkottamaan demoneita. Omaan rappukäytävään en sentään uskalla tuota hurjimusta laittaa. Taloyhtiöltä saattaisi tulla nootti, jos niin tekisin.
Jaavalla nykykulttuuri on pääasiallisesti islamilaista, Balilla hindulaista. Hindulaiset vaikutteet ovat kuitenkin edelleen läsnä myös Jaavalla, ja vanhoja temppeleitä kunnioitetaan ja ylläpidetään osana maailmanperintöä.
Koko maailma halajaa Balin paratiisisaarelle, maailman aamuun. Halajan itsekin, mutta jos tuohon maailman kolkkaan joskus päädyn, aion käydä myös Jaavalla. Jaavalla pääkohteeni olisi Bandungin kaupunki, historiallisista syistä. Kolmas maailma yritti muodostaa oman blokkinsa Bandungissa vuonna 1955, se oli merkittävä askel globaalien etelä-etelä-suhteiden kehityksessä. Edelleen puhutaan ”Bandungin hengestä”.
Olisi niin coolia viettää pari viikkoa puuhun rakennetussa hotellihuoneessa ja hypätä aamuisin suoraan terassilta mereen. Bali tuntuu paikalta, jossa ei ole pakko suorittaa mitään kulttuurirasteja – kulttuuri on niin rikkaana kaikkialla, että pelkkä kadulla käveleminen riittäisi. Kaikkialla olisi lintuja, apinoita ja käärmeitä, lounasta syötäisiin käsin kansankuppiloissa joissa ei olisi kirjoitettua menuuta, vaan annokset tilattaisiin sormin osoittamalla.
Balilla ganjan myyjät muistavat Madventuresin hemmot, ja yrittävät kaupata suomalaisille ruohoa vetoamalla näihin kahteen sankariin.
Kai siellä on paljon muutakin kuin huumehöyryistä todellisuutta.
Itse matkaisin Balille piirtelemään kaikkea näkemääni ihmettä ja kummaa. Kulkisin luonnoskirja kädessä, tekisin ite-taidetta kaduilta löytämistäni sattumista.
Opettelisin sukeltamaan.
Tutkisin ihmisten koteja, paikallista ekologista sisustusfilosofiaa. Opettelisin luopumaan turhasta.
Pari viikkoa puumajassa taatusti muuttaisi tapani nähdä maailmaa.
Lennot sinne näyttävät maksavan n. 1400 euroa per lärvä. Tietystikään en haluaisi sinne yksin, vaan koko perheen kanssa.
Realistisesti tulen pääsemään sinne aikaisintaan eläkkeellä, mutta on hyvä pitää takataskussa kaunista ja kestävää unelmaa.
No comments:
Post a Comment